Perustele paska kaanonisi

Kaanonit auttavat järjestämään maailmaa helpommin ymmärrettäviin kokonaisuuksiin. Mutta ongelmia syntyy, kun maailma aletaan nähdä pelkästään kaanonien kautta. Niin kuin ne olisivat annettuja totuuksia.

Yhdysvaltalainen metallimusiikkiin keskittyvä Decibel-lehti julkaisi muutaman vuoden ajan blogissaan hauskankuuloista juttusarjaa: Justify Your Shitty Taste.

Perustele paska makusi -tekstien ideana oli nostaa esiin metallimusiikin kaanoniin kuulumattomia levyjä ja kehua niitä. Tähän hauskuus juttusarjassa usein loppuikin.

Vaikka sarja nostikin esiin vähemmälle huomiolle jätettyjä levyjä, oli siinä julkaistujen tekstien asenne usein levyjä samanaikaisesti halventava. Tilaa tarjottiin ”toiselle mielipiteelle”, mutta harva kirjoittaja sellaista oikeasti antoi. Jo nimensä myötä Justify Your Shitty Taste -tekstit päätyivät itse asiassa vahvistamaan metallimusiikin kaanonia ja pitämään juttusarjassa käsitellyt levyt sen ulkopuolella.

Mutta miksi populaarimusiikin piirissä on muodostunut niin vahvoja stigmoja joidenkin artistien ja levyjen kohdalle?

Esimerkiksi kirjallisuudessa teoksen omaperäisyys ja monitasoisuus ovat olleet omiaan kanonisoimaan jonkun teoksen. Mitä monitulkintaisempi teos on ollut, sitä enemmän siitä on riittänyt analysoitavaa tuleville sukupolville. Tämä on myös taannut sen, että teos on pysynyt keskusteluissa ja vakiinnuttanut näin asemansa merkittävänä teoksena.

Populaarimusiikin kaanonissa pätee osittain sama logiikka: monitasoiset ja omaperäiset levyt nostetaan jalustalle, sillä niistä riittää ammennettavaa. Usein kanonisoidut levyt edustavat myös artistia arvostuksensa huipulla; niitä pidetään vahvimpina edustajina artistin neroudesta.

Kaanonin ulkopuolelle jätettyjä levyjä edustavat usein artistin huippukauden jälkeiset tuotokset. Joskus myös levyt, jotka on julkaistu ennen kuin artisti on saavuttanut taiteellisen huippunsa. Tämä käy selväksi myös Justify Your Shitty Taste -teksteissä.

Erityisen helposti kaanonin ulkopuolelle tunnutaan tiputettavan levyt, jotka ovat huomattavan erilaisia verrattuna saman artistin kanonisoituun tuotantoon. Erilainen levy saa niin kriitikot, toimittajat kuin tuttua ja turvallista odottaneet fanit mustamaalaamaan tuotoksen ja artistin usein hyvin nopeasti. Joskus jopa ennen kuin levy on edes julkaistu.

Totta kai kriittinen suhtautuminen voi tällaisissa tapauksissa olla kohdallaankin, ja kunkin artistin kultakauden levyt ovat arvostuksensa ansainneet. Mutta jos kritisoidaan pelkästään sitä, että levy on erilainen, ollaan pahasti hakoteillä. Silloin kritiikin lähtökohtana on se, miten uusi levy suhtautuu siihen, mihin on totuttu. Pahimmassa tapauksessa mielipiteet perustuvat muuttuneiden kampausten ja bändikuvien varaan eikä itse musiikille anneta edes mahdollisuutta.

Nämä tuotokset liitetään aivan omaan kaanoniinsa: paskan musiikin kaanoniin. Sen asema tuntuu olevan aivan yhtä kiveen hakattu kuin ”hyvän musiikin” kaanoninkin.

Se ero näillä kahdella kaanonilla on, että siinä missä varsinainen kaanon voidaan nähdä hyödyllisenä, paska kaanon on itse asiassa pelkästään negatiivinen. Pelkkä kaanonin ulkopuolelle jättäminen tarkoittaa, että levy ei tule saamaan samanlaista huomiota kuin kanonisoidut levyt. Mutta paskan musiikin kaanoniin liitetyt levyt tulevat saamaan pahimmilla aivan yhtä paljon huomiota kuin varsinaiset kanonisoidut levyt, tosin negatiivista huomiota.

Nykyään me kaikki olemme kriitikoita. Mutta se ei vielä yksin aiheuta sitä, miten jotkut levyt saadaan näyttämään huonoilta laajemmassa mittakaavassa.

Huono kritiikki kasvaa isompiin mittasuhteisiin, kun ihmiset toistavat lukemiaan tai kuulemiaan mielipiteitä ottamatta itse selvää, mitä mieltä asiasta ovat. Myös sillä on vaikutusta, uppoaako jokin levy tai artisti yleisiin genrenormeihin vai ei. Varsinkin metallimusiikissa tuntuu olevan hyvin vahva, jopa kanoninen, käsitys siitä, mikä on metallia ja mikä ei.

Kaanonin vahvistumiseen vaikuttaa myös se, miten siihen kuuluvia teoksia tai tuotoksia käsitellään toisen tai kolmannen tahon toimesta.

Siinä missä kanonisoituja levyjä kuvaillaan termeillä, kuten ’klassikko’, ’mestariteos’ tai ’ajaton’, paskan musiikin kaanoniin liitettyjä levyjä kuvataan negatiivisesti latautuneilla termeillä: ’surullisen kuuluisa’, ’epäonnistunut’ tai ’vailla suuntaa’.

Pahimmillaan johonkin levyyn tai artistiin tarttuu niin vahva leima, stigma, että levystä tai artistista juuri mitään tietämätön henkilökin osaa mainita jotain negatiivista niistä. Aivan kuten varsinaisten kaanonienkin kanssa, ihmiset käyttävät paskaa kaanonia muodostaakseen tietyt standardit hyvälle musiikille.

Yleisen mielipiteen toistelun sijaan jokaisen soisi muodostavan oman perustellun mielipiteensä asioista. Musiikki pitäisi ottaa vastaan sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin ”sen pitäisi olla”. Sitä pitäisi ymmärtää ja kuunnella omana kokonaisuutenaan, ei suhteessa siihen, miten joku muu on samanhenkistä musiikkia tehnyt.

Justify Your Shitty Taste -sarjassa esiintuodut levyt voisi yhtä hyvin nostaa esiin Liian vähän hehkutetut helmet -tyyppisen otsikon alla. Tällöin lukijalle annettaisiin positiivisempi viesti: ”kannattaa tsekata nämäkin levyt”, tai ”uusia näkökulmia kiisteltyihin levyihin, lue, kuuntele ja muodosta oma mielipiteesi”.


Lue lisää:

Decibel Magazine
Citron, Marcia J. (1993) Gender And The Musical Canon. Cambridge University Press.
Jones, Carys Wyn (2008) The Rock Canon. Canonical Values In The Reception Of Rock Albums. Ashgate, Hampshire.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s